Jostain syystä geocitien blogi "konahti" ja päätin ottaa uuden käyttöön, toivottavasti tämä toimisi paremmin.

Alla nyt kuitenkin aiemmasta blogista tekstit:

27.05.2006

Nyt on hyvä hetki kirjoitella. Koko muu poppoo nukkuu päiväunia.

Päivä olikin vauhtia täynnä. Uca leikki Samin siskon 7 kk vanhan skotlanninterrieri Serin kanssa. Hyvät leikkikaverukset ovat, miltei saman kokoisia, vielä :)

Alkuviikosta käytiin tapaamassa paria belginarttua, Honeyta ja Jaffaa, ja kyllä hauskaa piisasi. Näistä kolmesta taitaa tulla aika juoksukolmikko, kunhan Uca vähän kasvaa! Tytöt ottivat hienosti vastaan uuden belgiystävän!

Jäljestämässä ollaan käyty nyt miltei päivittäin, pituus kasvaa pikkuhiljaa (tänään tehtiin jo . 20 metrin mittainen jälki) ja lihapullaa ei ole enää ihan joka askelmalla. Hyvin intensiivisesti suhtautuu Uca jäljestämiseen, onkin kiva treenailla kun näkee toisen nauttivan sydämestään tuosta touhusta.

Uca myös tänään kävi mahaan asti järvessä. Roni lähti noutamaan uiden keppiä ja Uca rohkaisi mielensä, että nyt minä uin. Pupu tuli kuitenkin pöksyyn, kun vettä oli mahaan asti. Ja äkkiä takaisin rantaan. Kyllä tuo belgipentunen  näytti säälittävältä kun jalat olivat ihan märät, näytti ihan siltä kuin mahan alla olisi ollut neljä tikkua, heh. Seuraavalla kerralla mentiinkin sitten veteen vain että etutassut olivat vedessä.

Yöt ovat sujuneet erittäin rauhallisesti ja alkaa tuo pikku mies jo tajuamaan että ulos tehdään tarpeet. Sanomalehtiä on eteisessä kaiken varalta, ja niihin osaa sihdata jos ei ulos ehdi.

Automatkailu on jo superihanaa Ucan mielestä ja nykyään käykin nukkumaan takapaksiin kun auto lähtee liikkeelle.

Ronia retuutetaan edelleen, mutta Ronin kärsivällisyys näyttää olevan aivan uskomatonta. Välillä saattaa Uca roikkua korvassa, jalassa, niskanahassa, Roni näyttää vähän hammasta mutta häntä heiluu kokoajan.

Eilen nuo kaksi leikkivät hippaa (juoksivat keittiö-olohuone-eteisympyrää), ensin Roni edellä ja Uca perässä ja sitten vaihtui toiseen suuntaan.

Aivan uskomattoman hyvä parivaljakko. Saattavatpa nuo nukkuakin vierivieritysten, selkä selkää vasten :)

Täytyy sanoa että päivääkään emme vaihtaisi pois. Kolinoista/moottoripyörien äänistä/kuorma-autojen kolinoista ei välitä pätkääkään ja kaikkiin ihmisiin suhtautuu mielettömän avoimesti.

Uca on aivan mahtava belgi-ipana!

----------------------------------

21.05.2006

Taas on  viikko vierähtänyt.

Viikko onkin sisältänyt jos jonkinmoista puuhastelua. Kynsienleikkuutakin on kokeiltu jo pariin otteeseen, hyvin alkaa sekin sujua.

Lauantaina Uca oli mukanani töissä (teen ns. toimistotöitä) ja siellähän tuo tyytyväisenä nukkui lattialla 8 tunnin ajan. Hyvä että malttoi edes välillä ulos pissalle lähteä. Työkaverit kävivät välillä moikkaamassa pikkumiestä ja häntä heiluen tervehti kaikkia hyvin ystävällisesti.

Tänään käytiin kokeilemassa vähän jälkeä alá lihapulla, innoissaanhan tuo pikkuinen oli kuin mikä! Tästä taitaa tulla todellakin meidän laji.  Kova tuo Uca on käyttämään nenäänsä. Ihan vaan ulkoillessakin nuuskuttaa hyvinkin tarkasti maata, eli hyvältä näyttää.

Ronia on silloin tällöin pitänyt vielä napsia perskarvoista, mutta lopettaa kyllä kun Roni ärähtää. Ovat kuitenkin erittäin hyviä kaveruksia ja nukkuvatkin välillä selkä selkää vasten.

On tuo Uca kyllä niin mainio pakkaus! Pikkuhiljaa alkaa oppia talon tavoille (eli öisin ei huudeta kurkku suorana eikä sormia tarvitse kokoajan pureskella). Ruokahalu pikkumiehellä on aivan uskomaton ja söisikin varmasti itsensä halki jos vaan pystyisi. Huomenna taas punnitellaan, kyllä varmastikin on taas kiloja tullut!

Uca lähettää nyt lihapullan täyteiset uniterveiset (tuollahan tuo pikkumies nukkuu...)!

---------------------------------------

17.05.2006     Tänään leikattiin ensimmäistä kertaa Ucalta kynsiä. Alkuun oli helvetillistä tappelua, mutta päätin että periksi ei anneta. Mennään vaikka läpi harmaan kiven. Uca kiemurteli sylissä kuin käärme, murisi ja murisi, minä vain silittelin  ja ropelsin sen varpaita kokoajan (positiivista tilanteessa oli se, että Uca ei kertaakaan yrittänyt purra käsiäni). N. 5 minuutin riekkumisen jälkeen Uca simahti ja tämän jälkeen olikin helppo napsia kynsiä. Kyllä tämä tästä!

Kontaktiharjoitteluakin aloiteltiin ihan "virallisesti". Käsiin lihapullaa ja kädet sivuille, ja heti kun katsahti minuun päin, lihapullaa pikkuiselle suuhun kehumisen kera.

Tänään Uca on kyllä ollut todellinen kusiluikku, tuleekohan sitä päästä asti? Miten siis yksinkertaisesti tuollaisesta 5 kiloisesta ipanasta voikin tulla noin paljon virtsaa? Uskomatonta!

Tänään on myös kuulemma haukuttu pikkulintu lyttyyn, kun sattui istuskelemaan takapihan aidalla.

Ja saunakin on nykyään kova juttu, jos vain kylpyhuoneen ovi sattuu olemaan rakosillaan, on Uca heti saunassa. Hassu mies, sanon minä!

Tässä minä koneella nyt näpyttelen ja Uca nukkuu jaloissa. Taas on pian yksi päivä pikkuisen elämässä takana ja hyvin nukutun yön jälkeen koittaa taas uusi, yllätyksiä ja uusia asioita täynnä oleva päivä!

-----------------------------------------------

15.05.2006

Ensimmäinen täysi viikko on nyt takana.

Hauska heppu tuo Uca poju.

Muutamina iltoina Uca on saanut hepulikohtauksia, kuurona/sokeana juoksee ympäri kämppää, Roni ihmettelee että mikä kumma tuolle juniorille oikein tuli. Vihdoin ja viimein kun pikkuisen saa kiinni ja yrittää rauhoitella, se vaan hampaat irvessä yrittää purra. Hetken päästä sitten rauhoittuu ja käy nukkumaan. Taitaa kuulua ikään tuommoinen häsääminen.

Eilen käytiin tapaamassa kummipoikaani (ikää 3,5 vuotta). Juuso poika ei ole päässyt tutustumaan kovin hyvin eläimiin, eikä etenkään koiranpentuun joten tapaaminen oli molemmille, sekä Ucalle että Juusolle hyvin opettavainen. Pääasiassa tapaaminen meni lapsen kouluttamiseksi että osaa olla tarpeeksi rauhassa pienen koiranpennun kanssa.

Toistekin kyllä mennään kummipoikaa katsomaan jotta kontakti lapsia kohtaan säilyy ystävällisenä.

Tänään käytiin raunioilla tutustumassa, vähän oli jännä paikka mutta rohkaistuna uskalsi liikkua aikas hyvin.

Ruoka maittaa Ucalle erittäin hyvin, painoakin on viikossa tullut 1 kg ja korkeutta 1,5 cm.

Uca syö myös mielellämme takapihaamme joka koostuu pääasiassa sammalesta, taitaa puolet tuon hepun painosta olla pian sammalta, heh.

Tästä se elämä taas jatkuu!

--------------------------------------------------------

13.05.2006

Noniin, maanantaina 08.05.2006 tämä pieni terminaattori haettiin kotiin. Voisiko sanoa näin vajaan viikon kokemuksella, että tulta ja tappuraa on tiedossa tämän termiitin kohdalla.

Vauhtia riittää kuin pienessä kylässä, mutta kun väsy tulee niin se tulee kuin kytkimestä kääntäisi. Uca nukkuisi kaikista mieluiten pihalla. 

Yöt ovat menneet ihan ok, toissa yönä huusi kuin palosireeni häkissään kahden aikaan. Ajattelimme ensin että huutakoot (huutoa oli kestänyt jo n. puolituntia), mutta ei hitto kerrostalossa kukaan kuuntele huutavaa koiraa keskellä yötä. Kun Uca hetkeksi lopetti huutamisen, päästettiin jätkä ulos vähin äänin ja yökusien jälkeen takaisin nukkumaan. Ja nukkui aamuun asti.

Tähän mennessä on nähty jo kaikenlaista, ja kaikkeen uuteen on tutustuttu innolla. Uimassakin on kertaalleen käyty, kun tipahti laiturin alkumetreiltä veteen. Ei vaan tainnut jätkä tajuta tippuneensa koska hetken päästä oli päästävä uudestaan laiturille.  Hampaat jauhaa kaikkea mitä vastaan tulee. Ja aika kovikselta Uca vaikuttaa, pienestä ei hätkähdä.

Tänään Uca ja Roni olivat kaksistaan kotona n. 1,5 tuntia, oli kuulemma alkuun Uca aloittanut haukkumisen ja ulvomisen, johon sitten Roni yhtyi ja duettohan siitä tuli, prkl. Eipä tuo huuto ilmeisesti kauaa kestänyt, mutta kuitenkin sen aikaa että päätimme laittaa kerrostalomme ilmoitustaululle tiedon jotta jos meteliä kuuluu niin koettakaahan naapurit kestää.

Roni veikka on muuten ollut uskomattoman rauhallinen ja pitkäpinnainen tämän juniorin kanssa.

Saapi siis nähdä, mitä kaikkea elämä tälle pikkuiselle tuo tullessaan.